Summa summarum

Hieman tylyltä tuntui paluu kylmään ja sateeseen, Marian kanssa käytyä keskustelua lainaten.. ”No, täytyy ajatella positiivisesti, ei tarvitse olla helteessä, iho ei vanhene kostean ilman vuoksi ja näyttää nuoremmalta… hmmm… muuta ei tähän hätään keksi;)”

Reittimme: Split – Milna (Brač) – Stari Grad – Vis(Vis) – Komiža(Vis) – Hvar – Bračin (Brač) – Split. Lisäksi useita poukamia uima-ja suppailuhetkiin.

Paljon jäi vielä tällekin reitille nähtävää vaikka mielestämme pidimme yllä varsin mukavaa päivätahtia. Seuraavaan kertaan Palmižana, Stiniva-poukama, Porat-lahti, Bol-Zlatina Rat, Trogi, Korčula…

Itse artikkelin aiheeseen, lupasin listaavani vielä omia huomioita mitä ottaisin mukaan seuraavalle(kin) reissulle ja mitkä asiat ovat tärkeitä muistaa purjehduslomaa ajatellen. Tokihan näihin vaikuttaa onko matkapelinä pienempi purkkari vai suurensuuri katamaraani tai jotain siltä väliltä. Ja tietty – tuliko venevuokrauksen yhteydessä palkattua myös kippari ja kokki😉. Lupapaperit, vakuutukset, liikennesäännöt ja ”hyvän tavan” mukainen vesillä liikkuminen, käteinen, silittämättä-siistit vaatteet, järkevä venemuona, huomioiminen, joustavuus, kiireettömyys ja lomamieli… näillä pääsee jo pitkälle.

Yksi asia jota haluan korostaa – vaikka kuinka tyyneltä ja leppoisalta keli näyttää, seuraa säätä! Tuulet voivat olla todella hurjat ja muuttaa hetkessä leppoisan lilluttelun tositoimiin. Kuulimme lauantaiaamuna lentokentälle mennessä että perjantain myrskyssä eräs venekunta oli joutunut ongelmiin ja he olivat menettäneet yhden miehistön jäsenen.

Toinen asia – kulje silmät auki, pysähdy, ihmettele ja ihastele! Kroatia, Split ja sen edustan saaret ovat sen arvoisia.

Tunnetusti rakastan listojen tekemistä, joten tarkemman MUISTILISTANI purjehdusreissulle löydät VALIKON alta – terveisin Äiti😉 (aurinkoenergialla ladattu, venereissusta muutamalla pikkumustelmalla varustettu)

 

Kerta kiellon päälle….

Vaikka edellisessä artikkelissa aioin laittaa koneen kiinni tällä reissulla… nämä fiilikset ja kuvat on vielä jaettava…

Kuinka voi hetkessä sää muuttua? Splitin satamassa omaa tankkausvuoroa odotellessa tuuli nousi vuorilta hetkessä – olipahan hässäkkä kun seitsemän purjevenettä odotti tankkausvuoroaan😲 Koko miehistö tarvittiin kannelle varmistamaan kun kiinnitettiin köydet tankkauspisteellä ja puikkelehdimme takaisin lähtöpaikalle…

Tarkoille meni rantautuminen, tuuli otti aallonmurtajan yli vielä kovasti mastoon. Venevuokrafirman miehet tulivat tottuneesti kumiveneellä puskemaan keulaa tuuleen ja peruutus laituriin meni mallikkaasti.

Lähtöpisteessä meitä oli vastassa sataman työtekijöitä, kysyimme tuulesta – he vastasivat sen olen ”se fucxxxx wind”….

Kotimatka alkaa

Viimeinen reissuyö idyllisessä poukamassa, Sutivan. Macin lataus nollilla joten lyhyt naputteluteksti tänään – kokoan tänne vielä juttuja ja kuvia, kunhan kaikki kolmen kameran  ja kuuden kännyn ”aarteet” on siirretty minulle..

Kiitos teille matkalla mukana olleille blogia lukien❤

Kiitos Maria & Adrian Matkat Finland ❤ – tämä oli upea kokemus ja tulen varmasti uudelleen!

Hvarilla on saari se hvarin saari on 🎼…

Hvar – elämää ja vilskettä. Kello viiden aikoihin eilen iltapäivällä saarelle saapuessa oli vain yksi poijupaikka vapaana – no, yksi vain tarvittiinkin. Tänne lienee syytä tulla ajoissa tai varata paikka ennakkoon. Pienellä kumiveneellä matkat rantaan saivat jokaisen kyydissä olijan istumaan kieli keskellä suuta.

Hvar vaikutti hyvinkin vilkkaalta paikalta edellisiin verrattuna, porukkaa oli paljon. Isoja huvijahteja lipui satamaan tasaiseen tahtiin, parkkeeraus riviin. Löysimme todella viihtyisän ravintolan kun etsittiin toista – sea bass -filee oli todella hyvää. Hovimestari oli hurmaava ja hyvällä huumorilla varustettu – todennäköisesti reissun isoimmat tipit annettiin eilen.

Hvar näytti kauniilta iltavaloineen ja meillä oli leppoisa yö lilluessa poijussa. Aamupäivä tassuteltiin kaupungissa ja matka jatkui iltapäivällä.

Late lunch juuri syöty – taidan olla se toinen valveilla olija kipparin lisäksi.

 

 

Mamma Mia

Komiža jäi taakse kun puoliltapäivin irroitettiin köydet ja nostettiin laakonki kannelle. Komižan laituri oli kyllä haasteellinen kulkea lankkua pitkin laiturin korkeuden takia – itse asiassa pelottava. En pystynyt edes katsomaan kun omat miehistön jäsenet tai naapuriveneiden porukat kulkivat niillä.

Miehet olivat tyytyväisiä sotahistorialliseen privaattiretkeensä – opas Dražen saa 10 pistettä! Sotahistorian lisäksi opas oli maininnut saaren luonnosta kerättävistä yrteistä mm. fenkolia, minttua, tinjamia. Saarelle on myös istutettu ”Herb-puita” jotka suojaavat kaupunkia metsäpaloilta – palamattomia puita joita käytetään myös ruoanlaitossa🤔. Meiltä naisilta jäi retki tekemättä, tänään retkiä siniseen luolaan ei tehty… seuraavan kerran sitten. Olisi kannattanut ottaa retkien aikatauluista enemmän selvää, eilen niille olisi päässyt heti aamulla – me rantauduttiin vasta iltapäivällä.

Matka alkoi tuttuun tapaan koneella, merelle päästyä pääkokkimme Petri hoiti jälleen kerran nälän pois😋. Taidanpa koota Petrin reseptejä, teokselle on jo nimet valmiina – James Cook-Johan tuli soppa.  Onnistuin ensimmäisen kerran valokuvaamaan veneellä tehtyjä makoisia lounaita – tähän menessä ruoat ovat hävinneet lautasille ja parempiin suihin ennenkuin olen ehtinyt ottaa kameraa esille.

Selvisi myös syy miksi Colin Firth, Meryl Streep, Pierce Brosnan, Amanda Seyfried, Stellan Skarsgård ovat Visillä  – parhaillaan kuvataan elokuvaa Mamma Mia 2.

Hetkinen… onkohan sinisessä luolassa rakkauskohtauksen kuvaukset meneillään….

Tämänhetkinen sijainti – Hvar… huomenna lisää….

Neljäs päivä & nuutunut miehistö…

Visin kaupunki jäi taakse aamutoimien jälkeen – suuntasimme toiselle puolelle saarta, Komižaan. Viime päivien tuttuun tapaan matka alkoi koneen käynnistyksellä, saaren toiselle puolelle käännyttyä pääsimme vihdoin nostamaan purjeet – vasta toisen kerran tällä reissulla.

Komiža vaikuttaa hiljaiselta ja varsin pieneltä paikalta – sopinee, koska miehistö tuntuu jokseenkin uupuneelta. Kolme ensimmäistä päivää ovat olleet ehkä liiankin intensiivisiä, tämä päivä chillaillaan… uuden hellehattuni tekstein ´do not disturb´.

Huomenaamulla porukkamme jakaantuu kahtia – miehet haluavat tutustua saaren sotahistoriaan ja naiset siniseen luolaan….

Päivät ovat hujahtaneet vauhdilla, niin paljon olisi vielä näkemistä kuitenkin mielessä on pidettävä myös paluumatka Splitiin – viikko on kenties liian lyhyt aika nähdä kaikki.

Tuleva varma ostos – vyölaukku. Taitavat todellakin olla tulossa uudelleen muotiin kauppojen tarjonnasta päätellen – tai on vaan todellakin kätevä varustus veneellä.

Hurmaava Vis

Koneella ajoksi meni matkamme Visin saarelle. Meri oli tyyni ja aurinko porotti kuumasti. Merimatkalla Visin saarelle jäimme lillumaan keskelle merta ja otettiin esiin sup-laudat, uikkarivarustus olikin jo valmiina. Meillä sentään oli jotain rihmankiertämää päällä – vastaan tuli myös todella ”naturel” -laivakunta. Kipparin paljaat kannikat -näkymä jäi verkkokalvolle… tälläistä ei jokapäivä, eikä jokavuosi näe….

Toki purjeilla olisi mukavampi edetä, mutta tuulen tai tuulemattomuuden ehdoilla mennään. Olen halunnut ottaa kuvan merimerkistä – yhtään niitä en ole reissun aikana vielä nähnyt, paitsi rannalla. Syvyydet ovat hämmästyttävät jopa lähellä rantaviivaa. Siirtyminen satamasta toiseen on helppoa, toki veneilytaitoja ja -kokemusta tarvitaan.

En ihmettele slogania jota Visin saaresta käytetään ”Välimeri sellaisena kuin silloin ennen.”  Viehättävä, siisti ja hyvät palvelut tarjoava Vis on nyt reissun suosikkini. Pyöräilijöitä täällä näkee paljon, myös isojakin autoja noilla kapeilla kujilla – en tiedä miten käytäntö ”kumpi peruuttaa” toimii.. Olen myös kuullut että tämä saari on innoittanut suomalaisen lomamatkailijan kirjoittamaan dekkarin ”Visin aarre”.

Muuten, näyttelijä Colin Firth ja minä, istuimme seläkkäin illallisella😊.

Bikinipurjehdusta 1.10.

Upea, lämmin lokakuun 1.päivä☀. Aamulla startti Milnasta, seuraava etappi Hvar. Tuulta ei noussut purjeisiin, tiedossa oli uintia, snorklausta ja suppailua Osibova-poukamassa. Monen tunnin ajan se oli turkoosi ”oma poukamamme” …

Vasta kun Petri alkoi loihtia maikoisaa lounaspastaa (Splitin torilta ostettu Pakisir-juusto raasteena todella kruunasi aterian), poukamaan ilmestyi muita veneitä ankkuriin.

Aurinko hemmotteli meitä tosissaan, siirtyminen Stari Gradiin meni koneella-ajoksi. Lämmöstä lähes tyynellä merelle nauttien saavuttiin vihdoin perille, rantautuminen sujui jälleen mallikkaasti jos jätetään huomioimatta pudottamani fendari…